Pimeässä hohtavia valohahmoja, ruskan väriloistoa Taidekasarmilla

Kuva valotaidetapahtumasta

Isänpäivän iltana päättynyt Valoa, enemmän valoa! -tapahtuma toi kansainvälistä valotaidetta osaksi Tuusulan kulttuuritarjontaa. Pari viikkoa kestänyt ulkoilmatapahtuma keräsi väkeä tasaisena virtana ihailemaan eri puolilla kuntaa valaistuja kohteita ja valoteoksia.

Kun taiteilija Alexander Reichstein näki Tuuskodon rannassa kasvavan männyn, hän tiesi heti, että tässä olisi paikka, jossa hänen teräslangasta luodut valohahmonsa heräisivät eloon. Puun oksilla roikkuvat, UV-valossa loistavat hahmot esittävät Metamorphoses-valotaideteoksessa muodonmuutoksen lapsesta aikuiseksi ja toukasta perhoseksi. Petri Laakson luoman äänimaailman säestämänä hahmot on saatu nauramaan, itkemään ja mumisemaan omalla kielellään.

– Olin varautunut etsimään sopivaa puuta teoksellemme pitkään, mutta paikka löytyi yllättävän helposti. Männyn oksat olivat tarpeeksi korkealla, puuta pystyi kiertämään, eikä paikka ollut liian syrjäinen, joten sinne oli helppo tulla. Tärkeää oli myös, että sähköä oli saatavilla, Reichstein selvittää.

Moskovalaissyntyinen, Helsingissä 90-luvulta asunut Reichstein iloitsi kutsusta Tuusulan valotapahtumaan. Hänen valohahmonsa majailevat Ruotsinkylässä taiteilijan varastolla, ja pääsivät nyt ensimmäistä kertaa ulkoilemaan omalla paikkakunnalla.

– Valohahmojeni alkuperä juontaa 10 vuoden taakse lastenkirjan ideaan, johon minun oli tarkoitus luoda hassuja otuksia, eräänlaisia lasten ja hyönteisten välimuotoja. Kirjaa ei koskaan tullut, ja hahmot unohtuivat muutamaksi vuodeksi, kunnes aloin tekemään niitä teräslangasta. Ajatuksena oli, että materiaali olisi samankaltaista, kun mitä tietyt hyönteiset itse tuottavat, ja hahmot loistaisivat kuin kiiltomadot, Reichstein kertoo.

Ensimmäinen joukko Reichsteinin omaperäisiä hahmoja löysi kotinsa Kotkan veistospuiston isosta vaahterasta, ja toinen perhe asettui Pietariin erään museon pihalle.

– Hahmot ovat sinkittyjä ja vähän hopeaisia, joten ne hohtavat itsestään, mutta hohto himmenee ajan kanssa. Niille oli siis tehtävä jotakin, ja keksin UV-valaistuksen. Otin hahmot alas Kotkan veistospuistossa, ruiskutin niihin UV-herkkää maalia, ja valaisin ne sitten UV-valolla. Nyt ne hohtavat jälleen Kotkassa ja Pietarissa, ja sama metodi on Metamorphoses-valotaideteoksen taustalla, Reichstein selvittää.

Tyhjä Taidekasarmi täyttyi valolla

Pimeän laskeutuessa tyhjillään olevan taidekasarmin suurista ikkunoista alkaa hohtamaan vihreän ja punaisen eri sävyjä. Kun malttaa pysähtyä, havaitsee, kuinka valo leikittelee myös lähiympäristön puissa.

– Tämä projekti oli minusta hyvin mielenkiintoinen. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että näinä aikoina, jolloin ihmisten menemistä ja tekemistä on rajoitettu, ja monella on pelkotiloja, toteutetaan tapahtumia, joihin ihmisten on helppoa ja turvallista tulla. Kaipaamme valonpilkahduksia nyt enemmän kuin koskaan, toteaa valotaiteilija Kari Kola.

Maailmalla Kola tunnetaan suurista maisema- ja ympäristöteoksistaan ja hänen tavastaan vaikuttaa valolla. Taiteilijan motto ”kaikki on mahdollista” näkyy hänen tavassaan luoda massiivisia, jopa mahdottomilta kuulostavia ulkoilmainstallaatioita. Hyviä esimerkkejä Kolan suurista valotaideteoksista on saamelaisten pyhän paikan, Saana-tunturin valaisu Suomi 100 -juhlavuonna sekä valoteos Stonehengen esihistoriallisella monumentilla Englannissa, joka oli osa Kolan maailmanperintökohteita esiintuovaa projektia.

– Haluan, että taiteeni synnyttää keskustelua ja herättelee päättäjiä. Haluan nostaa esiin tärkeitä ajankohtaisia teemoja, ja arvokkaita rakennuksia, paikkoja, joita ollaan sulkemassa tai jotka ovat jostain syystä tyhjillään, Kola kertoo.

Kotikaupungissaan Joensuussa Kola tunnetaankin siitä, että hän osti sulkemisuhan alla olevan kasvitieteellisen puutarhan Botanian, jossa järjestää nykyään myös festivaaleja.

Idean Tuusulan valotapahtuman Syksy-installaatioon Kola sai paikan päällä Taidekasarmilla.

– Heti kun näin tämän upean vanhan tyhjillään olevan punatiilisen rakennuksen, se näyttäytyi minulle lämpöisissä syksyn sävyissä. Halusin käyttää niin montaa ikkunaa kuin mahdollista, ja halusin myös, että ympäröivät puut tulisivat esiin. Pyrimme saamaan aikaan ilmiön kuin katto nousisi ilmaan, Kola kertoo teoksestaan.

Valotaiteellaan Kola haluaa kulkea myös alati kiihtyvää mediamaailmaa vastaan.

– Pyrin tarkoituksella hidastempoisuuteen, siihen, että ihmisillä olisi aikaa ja mahdollisuus rauhoittua teosteni äärellä. Media muuttuu koko ajan nopeammaksi ja nopeammaksi. Kun malttaa pysähtyä, näkee aina enemmän, taiteilija painottaa.

”Aivan upeaa, että tällaista järjestetään!”

Valotapahtuman päätöspäivä sattui isänpäivän iltaan, ja paljon perheitä oli liikkeellä.

– Onhan tämä todella hienoa, että järjestetään tällaisia tapahtumia. Tuusulassa on nykyään paljon kaikenlaisia tapahtumia, ja kyllähän nämä vahvistavat hienosti yhteisöllisyyttä täällä kylillä, toteaa Ilona Karinharju.

Hän oli lähtenyt miehensä Samin, ja tyttäriensä, seitsemänvuotiaan Pihlan ja nelivuotiaan Helmin kanssa viettämään isänpäivän iltaa valotapahtumaan.

– Lapset tykkäsivät kyllä Tuuskodon teoksesta, joka oli todella näyttävä. Paikkakunnallamme asuu paljon lapsiperheitä, ja kyllä me vanhemmat arvostamme, kun on paljon tehtävää ja nähtävää, Ilona toteaa.

Myös Ville Saarikoski oli liikkeellä vaimonsa Maaritin ja 11-vuotiaan Lenita tyttärensä kanssa.

– Vaimo huomasi tämän jostakin, ja päätimme lähteä katsomaan, kun oli viimeistä päivää. Valohahmot olivat upeita. Tyttö ihaili niitä eri suunnista ja harmitteli, kun ei isompi sisar päässyt mukaan, Ville Saarikoski toteaa.

Taidekasarmin valotaideteos oli kaikkien mielestä hyvin tunnelmallinen.

– Ajankohta on kyllä ihan paras, kun ulkona on pilkkopimeää, eikä ole vielä lunta. Kontrasti on niin selkeä. Kyllä kannatamme tällaisia elämyksiä. Ja olisi hienoa, jos olisivat vielä niin lähekkäin, ettei tarvitsi autoa liikkumiseen. Taidekasarmin teos oli hieno, koska siellä piti pysähtyä, viipyä, niin näki valojen muutoksen. Piti todella rauhoittua vähäksi aikaa, Ville painottaa.

Eläkepäiviä viettävä Jukka Rautio oli lähtenyt myös illan pimetessä Keravan puolelta katsomaan valotaidetta.

– Kuljimme vaimoni kanssa sattumoisin Tuuskodon rannassa taideteoksen ohitse aamulenkillä, ja halusin itse tulla katsomaan tämän ehdottomasti iltavalossa, Rautio kertoo.

Raution mielestä on todella tärkeää, että varisinkin nyt, kun paljon tapahtumia on peruttu koronan takia, järjestetään tapahtumia, johon myös riskiryhmään kuuluvat voivat tulla turvallisesti.

– Aivan upeaa, että tällaisia järjestään. Jäi todella positiivinen mieli. Teos oli kuin satu, aivan upeaa taidetta ja valaisee hienosti pimeitä iltoja, Rautio toteaa.

*

Alexander Reichstein vastaa Kansallismuseossa 14.3.2021 asti esillä olevan muumit 75 vuotta juhlanäyttelyn ”Rohkeus, rakkaus, vapaus!” taiteellisesta toteutuksesta ja näyttelyarkkitehtuurista.

Kerro mielipiteesi valotapahtumasta: www.tuusula.fi/valoa

Juttu on julkaistu Tuusulan kunnan asukaslehdessä 5/2020.

Teksti: Anna Partanen